Laadukas puutavara on hirsirakentaminen perusta
Hirsirakentamisemme perusta on huolella valittu puu ja tinkimätön käsityö. Käytämme rakennusmateriaalina pääasiassa korkealaatuista männystä sahattua pelkkahirttä, mutta toteutamme kohteita tarvittaessa myös haavasta ja kuusesta, vaikkain nämä puulajit eivät pelkkahirsirakentamiseen sovellu yhtä hyvin.
Erityistä kestävyyttä vaativiin kohteisiin ja säärasitukselle alttiisiin rakenteisiin suosittelemme lehtikuusta, jonka sahaamme itse varmistaaksemme optimaalisen laadun. Hankimme muutekin käyttämämme puutavaran kokonaan omana työnämme, jotta voimme taata materiaalin ensiluokkaisuuden heti metsästä alkaen.
Hirsikoot ja materiaalin menekki
Käytämme rakentamisessa eri vahvuisia hirsiä kohteen käyttötarkoituksen mukaan. Pelkkahirsien maksimikoko on 300 mm. On hyvä huomioida, että hirren korkeus vaikuttaa suoraan seinänousuun: mitä järeämpi hirsi, sitä vähemmän hirsimetrejä seiniin käytetään. Hirsikoon valinta vaikuttaa myös rakennuksen laskennalliseen energiatehokkuusluokkaan.
Hirsikohtaiset seinänousut (arviot):
-
300 mm pelkkahirsi: seinänousu 380–550 mm
-
270 mm pelkkahirsi: seinänousu 325–450 mm
-
250 mm pelkkahirsi: seinänousu 300–425 mm
-
200 mm pelkkahirsi: seinänousu 225–325 mm
-
175 mm pelkkahirsi: seinänousu 200–300 mm
-
150 mm pelkkahirsi: seinänousu 170–225 mm
Perinteiset salvostyypit ja puuliitokset
Suosimme rakentamisessa perinteistä lamasalvostekniikkaan perustuvaa pelkkahirsirakentamista. Tässä menetelmässä jokainen luonnon muovaama hirsi sovitetaan yksilöllisesti veistovaiheessa alapuoliseen hirteen. Teemme rakennuksia tarvittaessa myös ns. pyöreästä hirrestä, mutta nykyään entistä harvemmin.
Hirsirunkojemme omaleimaisuus syntyy puiden tyvien ja latvojen luonnollisesta vuorottelusta. Nurkissa käytämme erityistä tekniikkaa, jossa risteävät seinät liittyvät yhteen siten, että nurkassa on päällekkäin kaksi tyveä ja kaksi latvaa – tämä takaa rakenteen tasapainon ja näyttävän ulkonäön.
Suosituimmat nurkkasalvokset
Valittu salvostyyppi määrittelee hirsirakennuksen ilmeen suunnittelijan ja tilaajan mieltymyksen mukaan. Meillä on kokemusta myös erikoisemmista salvoksista, joita ovat mm. Norjalainen nurkka ja Satulasulkanurkka, joita on käytetty joissakin rakennuksissamme. Tässä ovat kuitenkin yleisimmät käyttämämme salvostyypit:
Näyttävä lohenpyrstönukka (eng. Dovetail Notch)
Lohenpyrstösalvos on yksi suosituimmista lyhytnurkkaisista salvostyypeistä. Se soveltuu kaikenkokoisille hirsille ja antaa rakennukselle modernin, mutta perinteitä kunnioittavan ilmeen.
Muunneltavuus: Salvos voidaan toteuttaa 1–2 cm ulkonevana tai varustaa erillisellä tuulilukolla, joka parantaa säänkestävyyttä.
Tiiviys: Käytämme tässä tyypissä vain kuivaa puuta ja alivaraustekniikkaa. Nurkkaliitokset piirretään veistovaiheessa alapuolisia hirsien varauksia tiukemmaksi, jolloin rakennuksen oma paino tiivistää liitokset entisestään.
Käyttökohteet: Lohenpyrstönurkka käy kaikenlaisiin rakennuksiin ja näyttävänä liitoksena se jätetään usein näkyviin, jos liitokskohdat jäävät katoksen alle säältä suojaan.
Perinteinen lukkonurkka eli ”Kirkkosalvos”
Tämä historiallinen ja monimutkainen salvostyyppi on tunnettu erityisesti 1700- ja 1800-lukujen hirsikirkoista. Se on edelleen erinomainen valinta sekä perinteisiin huviloihin että moderneihin hirsitaloihin.
Tekniikka: Salvos sisältää sivuistaan kiilaavan ”hampaan”, joka pureutuu tarkasti alapuoliseen hirteen. Tarkasti toteutettuna tämä ominaisuus puskee hirret osaltaan tiiviisti yhteen muodostaen rakenteellisesti toimivan ja koko rakennusta tukevan liitoksen.
Erikoispiirteet: Hyödynnämme lukkonurkassa alivarausta, huolellisesti kuivattua puuta ja tarvittaessa tuulilukkoa salvoksen sivussa, mikä tekee myös liitoksesta poikkeuksellisen tiiviin ja kestävän.
Käyttökohteet: Lukkonurkka käy kaikenlaisiin rakennuksiin ja voidaan myös jättää näkyviin, jos liitokset ovat säältä suojassa. Nurkat voidaan myös laudoittaa, mutta silloin huolellisesti tehdyt salvokset peittyvät.
Pitkänurkka – Perinteinen ja vakaa hirsirakennuksen nurkkasalvos
Pitkä- eli ristinurkka on yleisin salvostyyppi, jossa hirsi jatkuu risteävän nurkan yli. Tämä vanha liitostyyppi on säilyttänyt suosionsa erityisesti siksi, että ylimääräinen puuaines tekee rakennuksen nurkista vakaamman verrattuna lyhytnurkkaisiin liitoksiin. Ammattilainen tekee tämän salvoksen nopeasti sahaamalla hirteen ylä- ja alapuoliset lovet, mikä jouduttaa koko rakennusprojektia.
Toisin kuin monimutkaisemmissa liitoksissa, pitkänurkassa ei käytetä vinoja, kiilautuvia pintoja. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia käytettävälle puuainekselle:
Asuinrakentaminen: Mikäli pitkänurkkaa käytetään asuinrakennuksissa, on rakenteeseen syytä lisätä huolellisesti toteutettu lämpölovi tai tuulilukko ilmantiiviyttä parantamaan.
Kuiva puuaines: Koska alivaraustekniikkaa ei voida hyödyntää, on käytettävä valmiiksi kuivaa puuta. Tämä ehkäisee puun kutistumisesta johtuvaa nurkkien löystymistä ja tiiviyden heikkenemistä.
Käyttökohteet: Perinteinen pitkänurkka sopii erinomaisesti hirsisaunoihin ja pienempiin piharakennuksiin ja harkitusti isompiin rakennuksiin hirsimateriaalin ollessa varmasti loppuun asti kuivanutta.
Yleisiä puuliitoksia ja rakenteita
Nurkkaliitokset ovat usien rakennuksiemme näyttävimpiä elementtejä, jotka huomataan ensin. Hirsirakennus- ja kehikko pitää sisällään myös muitakin liitostyyppejä, jotka eivät välttämättä ole yhtä näkyvästi esille, mutta vaikuttavat oleellisesti käsinveistetyn rakennuksen laatuun. Tässä joitakin esimerkkejä käyttämistämmen puuliitoksista, joita on hirsirakentamisessa käytetty jo vuosisatojen ajan. Erityisen tärkeitä näiden menetelmien käyttö on silloin, kun rakennuksen koko kasvaa, eikä pelkät nurkkasalvokset ja seinän sisäinen tapitus riitä varmistamaan seinärakenteen riittävää kantavuutta. Tässä joitakin esimerkkejä:
Följärit hirsiseinän tukena
Hirsiseinän molemmin puolin asennettavien följäreiden (eli tukipiirujen) perusidea on suoraviivainen: seinän läpi pultatut pystypuun parit puristavat hirsiseinän väliinsä. Tämä rakenne estää seinän vääntymisen tai pullistumisen ja pitää rakennuksen ryhdissään.
Painumavaran huomioiminen
Koska hirsirakenne painuu ajan myötä, följäreiden asennuksessa on huomioitava seuraavat seikat:
- Pystysuora liike: Pystysuuntaan asennetut följärit eivät itse lyhene, mutta niiden läpi kulkevat pultit liikkuvat alaspäin seinän painuessa.
- Liukumaraot: Jotta pultit eivät jäisi kantamaan hirsiä ja aiheuttaisi rakoja hirsikertojen väliin, pultteja varten on sahattava pystysuuntaiset painumavara-urat (soikeat reiät tai liukumaraot).
- Sijainnin vaikutus: Mitä ylempänä pultti sijaitsee, sitä suurempi on sen alapuolelle jätettävän liukuran tarve, sillä yläosassa kertyvä kokonaispainuma on suurin.
- Rakenteellinen kestävyys: Jos seinä on hyvin korkea, pulttien vaatimat pitkät liukuraot voivat heikentää itse tukipiirua merkittävästi.
Vanhoissa hirsirakennuksissa, joiden painuminen on jo pysähtynyt, följäreitä voidaan käyttää huomattavasti vapaammin ilman tarvetta huomioida painumista samalla tavalla. Tällöin kyse on ensisijaisesti rakenteen suoristamisesta ja jäykistämisestä.
Hammaslapaliitos jatkaa hirttä
Hammaslapaliitos on perinteinen tapa jatkaa hirttä pituussuunnassa. Oikein toteutettuna se kestää erinomaisesti sekä vetoa että puristusta, ja parhaimmillaan se toimii lujuudeltaan lähes yhtenäisen hirren tavoin. Rakenteellisesti liitos sijoitetaan yleisimmin kohtaan, jossa sen päälle risteää seuraavassa varvissa kulkeva katkeamaton hirsi.
Rakenteen vahvistaminen
Liitosta voidaan tarvittaessa vahvistaa tapittamalla hirret toisiinsa. Useimmiten hammasliitoksen oma muoto ja yläpuolinen kuorma ovat kuitenkin riittäviä pitämään liitoksen tukevasti paikallaan ilman lisätoimenpiteitä.
Esteettinen viimeistely
Monesti tämä puuliitos jätetään näkyväksi osaksi hirsiseinän estetiikkaa. Tällöin toteutus vaatii erityistä huolellisuutta:
Viimeistely: Siisti liitos korostaa perinteistä käsityötaitoa ja toimii rakennuksen mielenkiintoisena yksityiskohtana.
Tarkkuus: Näkyviin jäävien saumojen on sovittava yhteen millintarkasti.